Väyläsysteehmiin kuuluu monta väylää, joista Tornionväylä oon issoin.

Se valoaa Torniojärvestä Kierunan ylempää vitheesheen läpi koko Norrbottenin ja päättyy 

Pohjoismerele Haaparannan ja Tornion välilä.

Tornionväyhlään liittyvä kans Könkämän-, Muonion-, Lainion-, Rautaksen- ja Vittankin väylät ja kans

Tengeliönjoki ja Tarpamajoki.

Justhiins ennen Junosuanon kyllää, Tornionväylä haaroo

ja yhistyy osittain Kaihnuunväylän kans piifyrkkasuunin kautta. 

Tämän mallinen piifyrkkasuuni, joka yhistää kaks isoa vesistöä, 

oon mahottoman harvinainen ja tämä (Täränönväylä) oon issoimpia piifyrkkasuunia mailmassa.

Väylät oon olhee elämäntärkeät resyrsit niile jokka oon elähnee aluheela. 

Vesistöt oon aina olhee ja oon vieläki mahottoman tärkeät lähtheet ruale. 

Väylät olit kans tärkeät kuljetus- ja tionvälityskeinot

ennenko rautatiet ja piilitiet rakenethiin.

Meänkielelä väylää käskethään ussein sanala ”väylä”, sana mikä kans merkittee kulkureitti.

Läheisyys virtavhiin veshiin teki kans maholiseksi käyttää vesivoimaa esimerkiksi

myllyissä ja sahalaitoksissa.

Muonionväylä ja alanen osa Tornionväylästä oon vuona 1809 päätetty

olevan rajaväylät Ruottin ja Venäjän välissä ja 1917 Ruottin ja Suomen välissä. 

Pääasialinen intoriita aluheela oon ollu väylän resyrsitten käytöstä, osaksi ko eri kansanvaltiot

oon jaastanhee oikeuesta hallita niitä. 

Samala oon ollu, ja vieläki oon, välit kimmilä paikkakuntalaisila ja hallitevila valtiovalloila.

Vuesta 1810 lähtien oon ollu monta erilaista sopimusta

Ruottin ja Venäjän välilä ja sen jälkhiin Ruottin ja Suomen välilä, 

mikkä oon sovittanhee kunka rajaväylitten kalastuksen ja kulutuksen pittää järjestää. 

Viiminen rajaväyläsopimus astu voihmaan vuona 2010.