Kylttyyrirakenus mikä useasti kytkethään yhtheen tornionlaaksolaisen rakenusperintheen kans oon aitta. 

Se oon puoji  eli pienempi rakenus mikä päänäns käytethiin säilyttämisheen.

Aitta oli varalisuuen sympooli, se panthiin useasti hyvin näkösälle paikale kartanolla.

Monet aitat oon useasti korkeat missä seinät oon vähän ulospäin kaartavat.

Se oli tavalista ette seinät jätethiin maalaamatta, punathiin eli pyhithiin roslagsmahognyla.

Tässä näyttelyssä met olema valihnee pyhkiä aitan roslagsmahognyla, 

mikä oon sekotus raasta ja keitetystä pellavaöljystä, ja tervasta.

Sillä oon erittäin tyypilinen haiju, haista ulkoseiniä!

Mitä koskee rakenusperintheitä oon muutampia erikoispiirtheitä aluheela ympäri Tornionväylää. 

Nykysellä ruottinpuolela rajaväyliä oon usseita tyypilisiä kartanomallia jäljelä. 

Mutta suomenpuolela monet tuhothiin toisen mailmansoan aikana, 

net pommitethiin rikki eli poltethiin.

Forslundinkartano Vojakkalassa missä oon se tyypilinen neliskanttinen kartanomalli

oon hyvä esimerkki tornionlaaksolaisesta rakenusperintheestä. 

Päärakenus oon keltanen, luultavasti sen vuoksi ette se näyttäis olevan rakenettu kivestä. 

Kartanon muut rakenukset oon punaset

ja ittelä kullaki oli oma tärkeä toiminta arkielämässä.

Färikhäälä kansanmaalauksella oon juuret etelänpuolela Tornion- ja Kaihnuunväylän alueita.

Maalaus oli enniiten käytössä 1700- ja 1800-luvula. 

Pätevät kansanmaalarit koristit kaappia, kiisoja, sänkyjä ja muuta taloissa. 

Mööpelit maalathiin ilman myöstärittä pellavaöljyfärilä.

Yks enniiten tunnetuista kansanmaalarista oli Gustav Strålberg (1794-1858) 

ja esimerkkiä hänen teoista oon säilytetty Norrbottenin museon esinekokoelmassa. 

1900-luvula maalari ja konservaattori Paulus Aili (1919-2005) 

alko levithään tietoa ja taitoa tornionlaaksolaisesta kansanmaalauksesta.