Kalastus oon aina ollu elämäntarpheelinen keino saa ruokaa niile jokka oon elähnee väylänvarrela. 

Lipota siikaa ja lohta oon vanhaa pyyntimalli, 

jota oon enimäkseen käytetty isoissa koskissa Köngäsenkoskessa, Vuentokoskessa, 

Matkakoskessa ja Kukkolankoskessa.

Rannalta saattaa lipota, mutta ussein prykin eli paon päältä eli venheestä.

Monet parhaista kalastuspaikoista oon tyenpaikoissa

ussein kivitten takana, kuopissa eli lahissa, missä kala saattaa levätä.

Pato oon vahva rakenus

mikä tehthään hirsistä mikkä kestävä kosken voiman. 

Pato ulettuu monheen pyytöpaikhaan missä kala lipothaan eli kuljetethaan verkhoon. 

Patoja oon käytetty kauon kalastuksessa pitkin Tornionväylää, 

ensimäiset tunnetut paot oon 1500-luvulta. 

Vanhaaan perintheen mukhaan kaikki paot saava meänkielisen nimen.

Nuottapaikat pitkin järviä riikin pohjasrajale saakka

kantava kans eläviä meänkielisiä nimiä.

Kalastusaika siiale ja lohele riittää kesäkuusta syyskuuhuun.

Kalastus oon pitkhään ollu yks aluheen tärkeimistä tienastin lähtheistä. 

Kukkolassa juhlithaan siian kalastusaijan alkua joka vuosi. 

Sillon huomioihaan vanhoita kalastusperihneitä ja tarjothaan loistheessa paistettua siikaa.

Siian halstraaminen hiilustan päälä oon vanhaa perine

ja helppo ruanlaittomalli jota oon kauon käytetty alapäässä Tornionväylää.

Muita tavalisia ruanlaittomallia kalale oon saustaminen ja kypsysuolaaminen.

Histuurisesti kallaa oon kans pantu kypsysuohlaan ette se kestää paremin.

Kalastusvenheet joita käytethiin koskissa oon pitkät ja kaitaset

ko semmoset oon helpomat ohjata väylän vikevässä veessä.

Venheet oon kehitetty pitkhään ja samansorttisia

löytyy isoista pohjosista osista Ruottia, Suomea ja Norjaa.